Väriportaikon valmistus
Vanhassa huonekalussa saattaa olla useita maalikerroksia, joita tutkimalla on hauska tehdä matkaa kalusteen eri elämänvaiheisiin, ja löytää se ihan alkuperäinen pintakäsittely.
Värikerrosten tutkiminen ei ole välttämätöntä puuhaa jokaisen työn alle tulevan kalusteen kanssa, mutta silloin jos kyseessä on arvokaluste ja/tai etsinnässä on mahdollisimman alkuperäistä vastaava pintakäsittely, täytyy olemassa olevia kerroksia lähestyä varovaisesti ja yksi kerrallaan. Iäkäs kaluste on elänyt monta vaihetta, ja joskus on hauska jättää kerrostumat näkyviin väriportaikon muodossa.
Kuvan arkun maalipinta kätkee alleen melkoisen yllätyksen, kun äkkiseltään melko yhtenäisen ilmeen alta lähdettiin etsimään alkuperäistä pintakäsittelyä.
Maalikerrosten tutkiminen aloitetaan silmämääräisesti, apuna voi käyttää hyvää kameraa tai mikroskooppia, jos sellainen sattuu olemaan käytettävissä. Pintaa voi myös varovasti koittaa raaputella ohuella terällä. Maalikerrosten poistamista lähdetään testailemaan pieneltä alalta kalusteen taustasta, alareunasta tai muusta näkymättömämmästä paikasta. Maalinpoistoon voi testata erilaisia maalinpoistoaineita, antaen aineen aluksi vaikuttaa vain lyhyesti. Maalinpoistoaineen vaikutuksesta maalipintaan alkaa muodostua pieniä kuplia tai ryppyjä, jolloin irtoava maalikerros poistetaan varovasti kaapien, ja maalinpoistoaineen vaikutus neutralisoidaan lakkabensiinillä eli mineraalitärpätillä, jolloin aine ei pääse hallitsemattomasti liuottamaan seuraavia kerroksia. Kerrosten poistamista jatketaan, kunnes pystytään tunnistamaan alkuperäinen pintakäsittely.
Kuvasarjan arkun paksu päällimmäinen maalipinta kätki alleen lukuisia kerroksia, joukossa useita sinisen sävyjä. Päällimmäisten kerrosten liottaminen vaati lopulta maalinpoistoainetta vahvemman käsittelyn, jossa tinnerillä kasteltu puuvillakangas levitettiin maalipinnalle, ja peitettiin muovilla liuottimen haihtumisen estämiseksi ja vaikutuksen vahvistamiseksi. Puolen tunnin kuluttua päästiin aina kaapimaan yhdestä kahteen kerrosta pois, minkä jälkeen hauduttamista jatkettiin, kunnes useiden toistojen jälkeen alettiin lähestyä alimpia, ohuempia kerroksia, joiden kanssa taas vaihdettiin varovaisempiin työtapoihin.
Varsinainen väriportaikko valmistetaan, kun testaamalla on tunnistettu eri kerrokset. Usein väriportaikko muodostaa pienen ruudukon, joka kalusteen koosta ja kerrosten määrästä riippuen voi koostua esim. 1-2cm kokoisista neliöistä, tätä pienempiä väriruutuja voi olla vaikea hallitusti käsitellä. Ruudukko piirretään haluttuun paikkaan, rajataan maalarinteipillä, ja lähdetään poistamaan ruuduista maalikerroksia kerros kerrallaan, siten että ensimmäiseen ruutuun jää näkyviin päällimmäinen kerros, toiseen ruutuun sitä seuraava jne. Valmiit ruudut suojataan aina päälle teipattavalla paperinpalalla. Lopuksi ruutuja on muodostunut kerroksia vastaava määrä. Väriportaikon ympärille voi jättää kehykset päällimmäisestä maalikerroksesta, kuten otsikkokuvan jakkarassa. Väriportaikon valmistuttua se suojataan kalusteen muiden työvaiheiden ajaksi.
Väriportaikon valmistus saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on todellisuudessa aika hienovaraista ja kärsivällisyyttä kysyvää puuhaa. Värisävyt saattavat olla hyvin lähellä toisiaan, kerrokset eri vahvuisia, ja maalit reagoida hyvin eri tavoin eri kemikaaleihin. Kuvan jakkarassa väriportaikkoharjoituksia, joista parhaiten onnistunut sai jäädä koristamaan valmista kalustetta. Tässäkin kalusteessa ruskea maalikerros vihreän ja vaalean lilan kerroksen välissä oli niin ohut, etten siitä onnistunut saamaan aikaan ”omaa” ruutua.
