Intarsiaharjoituksia

Harjoitukseen tarvitaan sopiva, hermojen säästämiseksi melko yksinkertainen kuva, teippiä, erilaisia viiluja sekä intarsiaveitsi. Homma on sinällään melko yksinkertaista, mallikuvasta leikataan veitsellä tarkasti irralleen osa, jonka jälkeen kyseisen kohdan taakse teipataan sopivan värisestä ja kuvioisesta viilusta riittävän kokoinen pala. Mallikuvassa olevan reiän mukaisesti leikataan viilusta pala, joka sitten teipataan mallikuvaan omalle paikalleen. Ja siitä sitten pala kerrallaan eteenpäin, kunnes haluttu kuva on kokonainen. Eriväristen ja kuviollisten viilujen lisäksi kuvaan saa elävyyttä ja varjostuksia paahtamalla viilunpaloja paistinpannulla lämmitetyssä hiekassa. Varo polttamasta sormiasi!

Kuulostaa helpolta, eikö vaan? Mutta eihän se toki ilman itkua ja hammastenkiristystä etene, sillä 0,6mm paksu viilu on yllättävän sitkeää, eli terävänkin veitsen kanssa saa käyttää ihan reilusti sormivoimaa. Viilu halkeaa helposti puun syykuvioiden suuntaisesti, etenkin terävissä kulmissa tai liian kuivana. Ja tarkkaan pitäisi leikata, jotta valmiin palapelin palojen väliin ei jäisi rakoja.

Tässä tapauksessa aasihahmo valmistettiin ensin, minkä jälkeen sille suunniteltiin ja valmistettiin tausta. Lopuksi kaikkien kuvaa koossa pitävien teippien pitäisi olla kuvan halutulla päällipuolella, jotta koko kuva voidaan liimata alustaansa, tässä tapauksessa vanerinpalaselle. Liimauksen ja tiukan puristuksen jälkeen pintaan vielä öljy, joka saa puun värit hehkumaan! Ihan ensimmäiseksi intarsiatyöksi ihan kelpo lopputulos, mutta ei tällä nyt vielä henkseleitä pääse paukuttelemaan 😏

Sahaustekniikkaharjoituksessa kiinnitettiin päällekkäin kaksi viilunpalaa, joista valmiissa työssä toinen muodostaa työn taustan ja toinen kuvion. Aiottuun sahauslinjaan pistetään pieni reikä, jonka läpi lehtisahan terä pistetään ennen sen kiinnittämistä sahaan. Haluttu kuvio sahataan samaan aikaan irti molemmista kerroksista 15 asteen kulmassa olevan sahausalustan  avulla. Saha liikkuu pystysuoralla liikkeellä alustan reunassa olevassa lovessa, jolloin molempiin viilukerroksiin muodostuu 15 asteen leikkauskulma. Näin valmiissa työssä kuvio ikään kuin uppoaa täyttämään taustaviiluun syntyneen aukon, tällöin (ainakaan teoriassa) ei kuvion ja taustan väliin jää lainkaan rakoa. Helpommin sanottu kuin tehty, minun mielestäni.

Hommaa ei ainakaan helpota se, että lehtisahan terä on lankamaisen ohut ja katkeaa helposti, eikä edes sen oikein päin sahaan kiinnittäminen suju aloittelijalta mitenkään helposti. On myös todettava, että tämäkin touhu sujuisi helpommin jos uutta ammattia olisi lähtenyt opiskelemaan ennen ikänäön puhkeamista… Tähän harjoitukseen lisäulottuvuutta toi mukavasti työn pitkänomainen malli, mikä tarkoitti työkaluksi tuollaista vähän pitkäkaarisempaa lehtisahaa, ihan pari perkelettä saattoi siinä tehdessä livahtaa. Mutta sisulla mentiin läpi tästäkin työstä, joka leikkiin ryhtyy ja sitä rataa.